Aloitin tämän huivin neulomisen kuukausi sitten. Jotenkin tykästyin tuohon ainaoikeaan ja ajatukseen siitä, että ei tarvitse neuloa niin paljon nurjaa.
Aloitin tämän huivin Tukuwool fingeringistä sillä ajatuksella, että saan tämän työn Elinan villapaitapelin Suomilanka-KALiin. En silloin aloittaessani niin ajatellut tuota pitsiosuutta. Eli sitten kun tuli pitsin aika tajusin, että minulla ei ole muita täysin suomalaisia lankoja. En viitsinyt tilata lisää Tukuwoolia, joten ostin kerän Novitan Suomivillaa. Koska Suomivilla on paljon paksumpaa, kuin Tukuwool, piti minun erottaa langasta yksi säie pois. Näin sain sopivan paksuisen suomilangan. Ja kerrottakoon nyt, että tietysti se yksi kerä ei riittänyt, vaan piti käydä ostamassa yksi kerä lisää ;D
Malli itsessään oli mukava ja joutuisa neuloa, koska suurin osa oli ainaoikeaa. Tosin silmukat lisääntyivät todella nopeasti, jolloin yksi kerros oli aika pitkä ja pitsiosuudessa se tuntui tooodella pitkältä.
Huivi on aika kiva hartioilla tai sitten kaulan ympärille kääräistynä. Ihanan monikäyttöinen siis. Tämä käy muuten hyvin syystakkini kanssa, pitäisiköhän jättää itselleni käyttöön.
Pingotus tekee muuten ihmeitä neuleille, varsinkin näissä huiveissa sen huomaa. Tämä oli aivan kamala kasa, ihan rutussa ja kurtussa ja pieni kuin mikä. (Harmi, kun en ottanut kuvaa) Mutta kun pingotin tämän, koko kasvoi huomattavasti, pitsineule aukesi ja huivi asettui muotoon, joka sille kuului. Ainut harmituksen aihe, että minun reunukseni oli taas kerran niin tiukka, että en saanut pingotettua yläreunaa täysin suoraksi. Tai olisi saanut, mutta silloin pitsi olisi jäänyt ryttyyn päistä. Eli päädyissä on pienet kaaret.
Tuossa alempana näkyy hyvin pitsi ja tuo kiva päättelytapa, jota en ollut aiemmin kokeillut.
Lanka; Tukuwool fingering ja Novita Suomivilla (2 säiettä)
Langan menekki; 138g
Koko; leveys; 130cm x korkeus; 45cm
No mutta nyt voi syksy tulla, minulla on ihana lämmin villahuivi :)