Tämän paidan ompelu alkoi niin, että projekti oli aivan liian hyvä ollakseen totta. No niin se sitten lopulta myös osoittautui.
Ompelu alkoi siis lupaavasti. Valitsin koon (rinnanympäryksen perusteella) ja onnistuin kaavojen piirtämisessä, sekä kankaiden leikkaamisessa todella hyvin. Myös ompelu sujui kuin tanssi.
Kunnes vahinko tapahtui. Nimittäin oli ommellut paidan jo kiinni sivusaumoistakin, kun huomasin sen olevan aivan liian iso. Siis AIVAN liian iso. Kuin telttamainen yöpuku. No siinä vaiheessa myös ompelukoneeni alkoi tehdä overlock-ompeleesta todella sotkuista ja löysää. En tiedä mikä sille tuli, sillä sitä ennen ommel toimi hyvin, kuin myös sen jälkeen.
Sinä päivänä ja viikkona aika loppui kesken, joten paidan tekele joutui hyvin ansaitulle jäähylle. Kunnes parin viikon jälkeen kaivoin sen taas esiin ja leikkasin sivusaumat saksilla auki ja kavensin paitaa aivan käsivaralla, saksin. Lisäksi lyhensin hihoja ja helmaa reippaasti. Samalla jätin helman takaa pidemmäksi kuin edestä, sillä en tykkää edestä pitkistä paidoista.
Lopulta sain valmista ja paidasta kuoriutui käyttökelpoinen vaate. Ompelu ei ollut tällä kertaa ongelma, vaan koon valinta, joka ei ole koskaan pettänyt neuloessa.
Siksi toivon, että Kuopiossa olisi kurssi peruskaavan piirtämiselle. Se auttaisi todella paljon, sillä nyt emmin hirveästi, että minkä koon valitsen ommellessani seuraavalla kerralla. Ehkä täytyy piirtää täysin oma kaava jonkin kaupan vaatteen pohjalta.
Kangas; Kankainen
Kaava; Ottobre 5/18 malli 1 Duotone
Koko; 52
